Oletteko huomanneet? Poliittinen järjestötyö on henkitoreissaan.

Suomen ylistetty edustuksellinen demokratia tarvitsee rekisteröityjä puoluejärjestöjä asettamaan ehdokkaat kunnallisvaaleissa ja eduskuntavaaleissa. Demokraattinen vaalijärjestelmä on sinänsä kunnossa, mutta ehdokkaita etsivät ja asettavat kunnalliset ja maakunnalliset puolueyhteisöt ovat henkitoreissa. Puolueet vaikenevat visusti ahdingosta. Heikkoutta ei saa näyttää kilpailijoille eikä kannattajakunnalle.

Miksi tällaiseen tilanteeseen on ajauduttu kaikissa puolueissa kokoomuksesta vasemmistoliittoon? Vielä 1990-luvulla esimerkiksi Huittisten Kokoomuksen paikallistoiminnassa oli kaksi ” joukkuetta”. Toinen joukkue keskittyi järjestötyöhön, paikallisyhdistyksen pyörittämiseen varojenkeruineen ja vaalikampanjoiden toteuttamiseen. Toinen kärki hoiti kaupungin luottamustoimia, joita vaaleissa oli saatu. Tavoitteena oli kotikaupungin menestys. Vaikka puolueiden välillä oli kova paikallinen kilpailu, ymmärrettiin yhteistyön välttämättömyys. Suurissa asioissa kaikki puolueet puhalsivat yhteen hiileen. Perinteisissä kaupungin palveluihin ja talousarviokysymyksiin liittyvissä päätöksissä porvarienemmistö kamppaili yleensä vasemmiston kustannuksia lisääviä esityksiä vastaan.

Nyt vuonna 2023 tilanne kuntien ja kaupunkien paikallisyhdistyksissä on täysin muuttunut. Pyyteetöntä järjestötyötä, talkootyötä ei halua tehdä kukaan nuorempi puolueaktiivi. Mukana yhdistyksissä ja luottamushenkilötyössä on vielä 75 vuotta täyttäneitä vastuunkantajia. He eivät luonnollisestikaan voi jatkaa enää pitkään. Yhteishenki on haihtunut, tilalle on tullut yksilöiden omat pyrkimykset. Historiaa ovat aivoriihet, joissa hiottiin kotikaupungin tulevaisuuden askeleita ja nautittiin puoluetovereiden seurasta. WhatsApp viestit ovat korvanneet kohtaamiset.

Kysyn, kuinka onnistuvat seuraavat kuntavaalien järjestämiset. Se on joukkuetyötä.

Jukka Tuori

valtuutettu, maakuntaneuvos